Vähä oli siistiä..:) Tänään käytiin tämän talven ensimmäisellä hiihtolenkillä koirien kanssa!! :) Oli niin hieno keli, aurinko paistoi. Moottorikelkka oli tehnyt hyvän "ladun" mitä mennä. Mähän en tosiaan harrasta missään julkisilla laduilla hiihtoa (koska oon siinä niin yli huono), vaan täällä Härmässä tuossa lähi metsässä koirien kanssa.. Aluksi kaaduin pari kertaa oikein hienosti, kun laitoin vyöhön kiinni Jasun ja Börjen. No nehän lähti ku pallosalamat liikenteeseen ja heti alussa tuli ysikymppi käännös minne en siinä vauhdissa taipunut..:) Kun pääsin kömpimään ylös pojat lähti taas hirveää vauhtia eteenpäin ja kun väistin polulle änkevää puskaa kaaduin taas..:D Ei vitsi, näinkö tämä menee.. No onneksi se iso mäki häämötti edessä ja aattelin et jos sinne selviän nii ylämäessä niitten vauhti tyssää. Ja näin kävi.. Ylämäkikin kyllä mentiin aika haipakkaa, mut pysyin pystyssä kun tasapaino taas löysi itsensä. Mäen päällä päästin Börjen irti, Nelli oli perässä jolkotellut jo koko matkan. Jasun pidin vielä kiinni ja sellainen 1,5km mentiin peltoaukialle niin lujaa, kun koira jaksoi juosta ja mä lykkiä vauhtia (ei varmaan muille luja vauhti, mut mulle oli)..:D Nelli ja Börje säesti laukaten edessä ja takana koko matkan. Peltoaukialla päästin Jasunkin irti ja sitten olikin mun aika selvitä yksin hiihtäen.. No joo.. Onneksi tuolla ei tyylipisteitä jaella, mut kyllä mä eteenpäin pääsin..:) Takaisinkin päin sinnittelin itse hiihtäen, vasta kun asuinalue ja nyt se alamäki lähestyi otin Jasun kiinni niin taas mentiin ja LUJAA! Mut pysyin pystys koko matkan! Wuhuu. Otin Nellin ja Börjenkin kiinni ja uhkarohkeasti hihnat käteen ja näin kolmikko veti mut sen 20 metriä tietä pitkin kotiin.. Onneksi sain vauhdin pidettyä pienenä, muuten olis voinu olla melko touhua..:) Näin 3,8km tuli hiihdettyä välillä yksin ja välillä koiran avittamana..:) Mutta kyllähän on koiratkin nyt puhki.
Piti yrittää siinä vauhdinhuumassa ottaa puhelimella kuvaa meidän menosta. Nelli menee tuolla ensimmäisenä, Börje tos lähempänä ja Jasu tietty tässä lähimpänä painelee. Normaalisti mulla on kyllä Jasulle valjaat, ku se on se päävetokoira, mutta emmä tiärä mikä mielenhäiriö muhun iski ku en niitä sille laittanu. No eipä näyttäny tällä kerralla menoa haittaavan ja tottahan mä autan sitä minkä kropastani vaan irti saan.:) Pitää seuraavalla kerralla toki kyl sille valjaat laittaa. Börjelle en laittanu myöskään ku se ei pääasiassa ole kiinni ja vedä, tänään se nyt hetken oli, kun halusin kokeilla mitä tapahtuu. No sehän todella veti. Uskomattomasti voimaa ja vauhtia tosta kaverista kyllä löytyy. Käsittämätöntä. Niin toki Jasustakin, mut sen kans on ennenki tätä tehty..:) Mut on tua kyllä niin huippua hommaa! Silloon ku mennään kovaa, ei siinä sit mitää siistiä ookkaa ku itte hiihdän. Vauhti on niin hiljanen siis TOSI hiljanen..:D Mut pitäähän Jasunki saada juosta irti pitkin metsiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti